torstai 22. heinäkuuta 2010

Heinäkuun hellettä..

Heinäkuun toisena viikonloppuna toteutui taas yksi haave, kun saimme Hiesun kissalaan uuden perheenjäsenen, sinisen maine coonin muodossa. Olin jo jonkin aikaa salaisesti haaveillut sinisestä uroksesta ja katsellut ulkomaita myöten pentuja.. Sitten Mirja-Tiinan avustuksella löytyi pentu ihan Suomesta, Cavall's kissalasta. Olen hyvin kiitollinen, että Tuula sitten suostui myymään minulle kyseisen hurmurin. Kuvassa siis Cavall's Kasper alias Laakeri.


Nyt onkin Hiesulan kissakiintiö TÄYNNÄ! Tulevaisudessa sijoituskodit tulevat olemaan ensisijaisissa asemissa. Nyt vain sitten seurataan pentujen kasvua ja kehitystä aikuisiksi, komeiksi rotunsa edustajiksi. :)

Minnesota ja Laakeri tulevat jo oikein hyvin toimeen keskenään ja painivat toistensa kimpuissa minkä ennättävät. Välillä samaan painiin osallistuu myös Ilima tyttökin. Pennut ovat jo tehneet hyvin tuttavuutta koirienkin kanssa ja varsinkin luottokoiramme Rymyn kanssa on helppo ystävystyä. Toki isommat koirat sekä pieni vipeltäjä Beta -cockeri saavat kisut vielä pakenemaan paikalta mikä on ihan hyväkin, etteivät ole hullunrohkeita koirien lähellä.

Keittiön pöytä on myös yksi paikka mikä on tullut hyvin tutuksi kaikille pennuille. ;D Ruokailutilanteet alkavat vaatia jo melkoisia taidonponnistuksia, että ehtii syödä ruokansa ennen kuin kisut ovat ennättäneet maistella ruokaa tai juoda vesilasista oman osansa. Tietenkin myös tämä tietokoneella oleilu on muuttunut extreme lajiksi, kun kisut ottavat kärpäsjahtiinsa vauhtia näppäimistöltä tai näytöltä. :)

Rakas Millimme näyttäisi olevan tiineenä! Kisu on pyöristynyt sievästi ja huokuu jo nk. äitiyden onnea.. :) Täytyy nyt kuitenkin vielä odottaa kärsivällisesti.. Elokuun alussa pitää miettiä käytämmekö Milliä vielä ultrassa tiineyden varmistamiseksi, vaikka ulkoiset merkit alkavat näyttää jo todella hyvältä. Myös sijoituskissa Ellen näyttäisi olevan tiineenä.. :) Ragdoll Helmistä ei ole vieläkään varmuutta.

Kollihuoneemme pomottaja Kaapeli-herra lähtee tänään käymään eläinlääkärillä kastraatioleikkauksessa. On poika sen verran kailottanut tyttöjen perään, että on aika rauhoittaa mieli kaikenmaailman viekottelevilta tuoksuilta. :) Ruokakaan ei ole maistunut kunnolla enää pitkään aikaan ja painoa ei ole juurikaan tullut lisää. Jospas leikkauksen jälkeen Kaapeli taas jaksaisi keskittyä syömiseen ja kasvamiseenkin tyttöjen sijasta. :)

2 kommenttia:

  1. Voi mikä hurmuri! Itse olen jo pitkään (ennen Gastonia) haaveillut sinisen/ hopean jostakin variaatioista. Ne saa aina minun sydämen pamppailemaan :D

    VastaaPoista
  2. Laakeri kiittää! :) Se on jännä juttu, että jokin noissa hopeissa ja sinisissä kiehtoo.. ja toisaalta taas ihan perusväri ruskeatabbyssakin.. ja..ja.. :D No kuitenkin ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

    VastaaPoista