Hiesun kissalassa elellään nyt parhainta aikaa, ainakin mitä pentuihin tulee.. :) Molemmat pentueet ovat jo siinä iässä, kun menoa ja vilskettä riittää aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mikään ei sulata sydämiä enempää kuin kissanpentujen leikki ja sen jälkeen käpertyminen viereen kehräämään. Samalla pentuaika on hyvin stressaavaa, kun seuraa että, kaikki on varmasti pennuilla hyvin.. Monesti herää katsomaan ovatko kaikki lämpimissä paikoissa nukkumassa, syövätkö kaikki kunnolla, juovatko vettä jne.
Viikko sitten Milli ja pennut kävivät rokotuksilla. Ensimmäinen eläinlääkärikäynti ei tuntunut pieniä juuri pelottavan vaan kaikki seurasivat uteliaana mitä tapahtuu. Rokotuksen ajan pennut olivat sylissä ettei tarvinnut siinäkään pelätä. Pienin pentu sai sitten kovan reaktion rokosta. Pentu lakkasi syömästä, juomasta, nuutui vain eikä ilo loistanut enää pennun silmistä. ´:( Pian aloitimme lisäruokinnan ja juottamisen... Ja nyt viimeinkin voi sanoa, että se on tuottanut tulosta. Pennulle on tullut taas vähän ruokahalua, käy itse myös juomassa, leikkii ja ilo on jälleen palannut silmiin. Pennun tilannetta ja vointia seurataan kuitenkin edelleen joka hetki.. On niin surullista kun, pentueen muutenkin pienin sairastuu.. Nyt pienellä on paljon kiinniotettavaa sisaruksiinsa. Mutta toivoa ei koskaan saa menettää!
Ellenin pennuille saatiin rokotusaika eläinlääkärille ensi viikoksi. Sitten pennut täyttävät 10 viikkoa. Miten ihmeessä tämä pentuaika on mennyt näin nopeaa!?! Enää ei ole kuin pari hassua viikkoa, kun alkaa molempien pentueiden luovutusaika! Kyllä tulee kaikkia pentuja niin ikävä! Huoh. Onneksi pennuille on luvassa ihanat rakastavat kodit ja toivonkin suuresti uusilta omistajilta yhteydenottoja pentujen voinnista ja kasvusta pitkin kissan elämää. :)
Viime viikolla Selman ensimmäiset pennut täyttivät yhden vuoden! Pari viikkoa aikaisemmin olimme käyneet katsomassa Judit -neitokaista ja kylläpäs siellä olikin fiini neiti meitä vastassa. :) Tytöllä oli tosi upean tuntuinen turkki ja varmasti tullut siitä, kun tyttö pääsee usein ulkoilemaan. Julietilta ja Junialta sain sitten sähköpostitse uusia kuvia ja kyllä meinasi sydän pakahtua, kun niin hienoja kissoja on pennuista tullut! :) Toivonkin edelleen yhteydenpitoa omistajien kanssa kissojen voinnista läpi elämän. Kiitos teille siitä!
Kiitos kivasta kirjoituksesta! Mielenkiintoista lukea tällaisia yleisiä kasvattajan mietteitä ja kokemuksia. Kasvattaminen kuulostaa siltä kuin olen kuvitellutkin, suurta iloa mutta myös huolta ja vastuuta ja pentuikävää. Ihanaa, että olet noin kiinnostunut kasvattiesi kuulumisista myöhemminkin ja käyt vielä tapaamassakin niitä! Meillä kasvattaja ei ole käynyt kylässä, emmekä muutenkaan erityisemmin pidä yhteyttä, mutta kasvattaja lukee kyllä kissablogiani.
VastaaPoistaTsemppiä pikkuiselle pennulle, hyvä että voi taas paremmin!
Kiitos kauniista sanoistasi Jenni! :) No näin aloittelevana kasvattajana tulee oltua vähän turhankin kiinnostunut pentujen voinnista ja elämästä yleensä..:) Vai voiko olla liian kiinnostunut?! :D
VastaaPoistaPieni Wolferina on oppinut jälleen syömään! Kyllä tipahti suuren suuri kivi harteilta! Nyt pentu kirii kiinni sisaruksiaan. :)