Perjantain ja lauantain välisenä yönä sitten lähdettiin liikkeelle kissojen ja näyttelytarvikkeiden kanssa. Perillä oltiin sopivasti seitsemältä, jolloin eläinlääkäri aloitti kissojen tarkastukset. Parkkipaikkakin löytyi hyvin läheltä, ettei tarvinnut raahata pitkästi painavia kantamuksia. Siinä sitten näyttelyverhojen asennusten jälkeen huomattiin, että olipas jotain unohtunut kotiin. No ei onneksi sen kummempaa kuin kissojen pesät ja siinä sitten hetken myyjien tavaroita hypisteltyä löytyi molemmille sopivat pesäkopat häkkeihin. Sitten se olikin odottamista ja vielä kerran odottamista.. Jännitys alkoi olla jo aika sietämätöntä hetkeä ennen kissojen tuomareille vientiä... :)

Ellen vietiin tuomarin pöydän eteen kantokopassa hyvissä ajoin odottamaan vuoroaan. Ellenin tuomari oli Marjatta Koskenkangas ja yllättävän hyvin kisu antoi itseään pyöritellä pöydällä (useat harjoituskerrat kotona olivat selvästi tuottaneet tulosta). Kerran Ellen sitten yritti tosissaan rimpuilla pois mutta rauhoittui nopeasti. Ellen sai hyvää palautetta mm. pään muodota, profiilista ja leuasta. Häntä olisi voinut olla tuomarin mielestä pidempi ja otsa kaartuvampi sekä korvan kärjet terävemmät eikä kissan turkki ollut parhaassa näyttelykunnossa. :D No en ihmettele.... Ellenillä ei ollut kilapilijoita joten EX 1 napsahti sekä vielä lisäksi serti!
Kaapelin tuomari oli Elena Zagorskaya ja poika vaikutti olevan ihan sujut tuomarin kanssa. :)

Loppuaika menikin lähinnä katsomossa torkkuessa ja sain ainakin puoli tuntia nukuttua ihan kunnolla. Välillä piti käydä kahvion puolelta hakemassa syömistä ja juomista, katsomassa, että kissat voivat hyvin ja taas hieman torkkumista ja muiden kissojen arvostelujen seuraamista.
Takaisin kotona oltiin yhdeksältä illalla ja siinä sitten alkoi muiden eläinten huolehtiminen ja ruokkiminen ennen kuin pääsi itse kunnon unille. Mutta kylläpäs olikin mukava reissu! :)
Perheemme tuoreet tulokkaat Minnesota ja Ilmatar ovat poteneet jonkin sortin vatsapöpöä. Ilmattaren käytimme päivystävällä eläinlääkärillä joka antoi pahoinvoinnin estolääkettä ja suolitukoksen varalta parafiiniöljyä. Tyttö laihtui jonkin verran mutta nyt näyttäisi pöpö hellittäneen otteensa ja Ilima saattaa jälleen syödä kunnolla ja saanut jo painoaan takaisin kiinni. Tyttö on myös paljon virkumpi ja jaksaa jo leikkiä kunnolla. :) Minnesotalla pöpö näytti hellittävän helpommin ja oli ohi jo parissa päivässä.
Onnitelut näyttelymenestyksestä. Kiva kuulla että joku muukin panikoi näyttelyissä ;) Minä uhkasin jo seuraavalla kerralla käydä lääkärin kautta että saa jotain rauhottavia :D
VastaaPoistaOlin jo vastannut kommentiisi, kunnes netti päätt nakata sen takaisin bittiavaruuteen..:( Höh.
VastaaPoistaKIITOS! Minä taidan olla aika paha panikoija.. Jännitys meinaa käydä välillä turhan sietämättömäksi. :) Mutta täytyy toivoa, että kokemuksen myötä jännitys vähenee ja kenties joskus katoaa?!